Olin Etelä-Afrikassa vuonna 2001 puoli vuotta Ga-Rankuwan slummissa töissä. Lauantaisin matkustin Tswana-towniin (Tutummin Pretoria) ostamaan ruokaa. Löntystelin pitkin asfalttikatuja ja katselin kauppojen ikkunoita. Erään kenkäkaupan ikkunassa näin, minulle ja kukkarolleni sopivat nahkasandaalit. Menin sisään sovittamaan kenkiä. Musta nainen ei ollut halukas palvelemaan minua. Hän heitti kengät lattialle eteeni ja kääntyi kannoillaan poispäin minusta, ainoasta asiakkaasta kaupassa. Myyjät juttelivat tswanaksi keskenään ja katselivat kenkien sovittamistani nenänvarttansa pitkin. Ihastuin sandaaleihin oitis, mutta en halunnut ottaa niitä kannettavakseni, kun tarkoitukseni oli kierrellä kaupungilla vähän pitempään.
- Tulen ostamaan nämä kotimatkallani parin tunnin päästä, sanoin myyjille.
Minulle kengät heittänyt nainen raivostui. Hän manasi ja heitti solvauksia perääni. Hymyilin takaisin.
- Tulen ennen kahta, sanoin.
Nainen huusi vielä kadulla perääni "valkonaamaa" (lehuua) ja muuta. Olin levollisella mielellä, enkä ottanut huutoja vakavasti.
Menin ostoksille ja paluumatkalla kenkäkauppaan. Myyjät tuijottivat minua kuin aavetta. Minua palvellut nainen haki kengät, pyysi kokeilemaan uudestaan, että oli oikeaa kokoa.
- IKINÄ, EI KOSKAAN minulle ole näin tapahtunut, sanoi myyjä. Koskaan ei kukaan ole tullut ostamaan kenkiä vaikka sanoo, että tulee. Minä käyttäydyin huonosti!
Nainen suolsi ihmetystään. Minä hymyilin. Hän huusi hallelujaa ja ojenteli käsiään kattoa kohti. Hän heilutti valtaisaa lantiotaan, kuin tanssien riemusta.
- Minä olen Suomesta, pohjoisesta, mutta nyt asun Ga-Rankuwassa, kerroin. Naiset nauroivat ja hihkuivat.
Seuraavana lauantaina menin samaan kauppaan uudelleen.
- Onko teillä vielä toista paria samanlaisia sandaaleja, kuin ostin viime lauantaina? Ne ovat tosi mukavat kävellä. Naiset nauroivat kyyneleet silmissä. Etsivät toisen parin varastosta ja muistelivat ensi tapaamistamme. Nyt he hihkuivat, miten ihmeellinen asiakas olin. Olivat iloiset maksavasta asiakkaasta.
Nyt olen kulkenut 12 kesää ensimmäisellä kenkäparilla ja ne näyttävät kestävän hyvin vielä kauan. Toista paria olen käyttänyt parempina kenkinä.
Yksi varma: Minulla on sandaaleja loppu iäkseni. Ja hassunkurinen muisto!
- Tulen ostamaan nämä kotimatkallani parin tunnin päästä, sanoin myyjille.
Minulle kengät heittänyt nainen raivostui. Hän manasi ja heitti solvauksia perääni. Hymyilin takaisin.
- Tulen ennen kahta, sanoin.
Nainen huusi vielä kadulla perääni "valkonaamaa" (lehuua) ja muuta. Olin levollisella mielellä, enkä ottanut huutoja vakavasti.
Menin ostoksille ja paluumatkalla kenkäkauppaan. Myyjät tuijottivat minua kuin aavetta. Minua palvellut nainen haki kengät, pyysi kokeilemaan uudestaan, että oli oikeaa kokoa.
- IKINÄ, EI KOSKAAN minulle ole näin tapahtunut, sanoi myyjä. Koskaan ei kukaan ole tullut ostamaan kenkiä vaikka sanoo, että tulee. Minä käyttäydyin huonosti!
Nainen suolsi ihmetystään. Minä hymyilin. Hän huusi hallelujaa ja ojenteli käsiään kattoa kohti. Hän heilutti valtaisaa lantiotaan, kuin tanssien riemusta.
- Minä olen Suomesta, pohjoisesta, mutta nyt asun Ga-Rankuwassa, kerroin. Naiset nauroivat ja hihkuivat.
Seuraavana lauantaina menin samaan kauppaan uudelleen.
- Onko teillä vielä toista paria samanlaisia sandaaleja, kuin ostin viime lauantaina? Ne ovat tosi mukavat kävellä. Naiset nauroivat kyyneleet silmissä. Etsivät toisen parin varastosta ja muistelivat ensi tapaamistamme. Nyt he hihkuivat, miten ihmeellinen asiakas olin. Olivat iloiset maksavasta asiakkaasta.
Nyt olen kulkenut 12 kesää ensimmäisellä kenkäparilla ja ne näyttävät kestävän hyvin vielä kauan. Toista paria olen käyttänyt parempina kenkinä.
Yksi varma: Minulla on sandaaleja loppu iäkseni. Ja hassunkurinen muisto!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti